Hyvin monet,ellei kaikki tälläisten blogien pitäjät ovat masentuneita ja itsetuhoisia.

Minä en.

En vihaa itseäni,enkä vartaloani,mutten rakastakkaan.

On minullakin pyörinyt mielessä itsetuhoiset ajatukset,itsemurhakin.Muttaa ei enään,siitä on jo kolme vuotta.

Itseni satuttamisenkin olen melkein lopettanut.Enään en viillä kehoani.Vaikkakin joskus,kun olen vihainen tai tyytymätön itseeni,haluan aiheuttaa itselleni kipua,rangaista itseäni.

Minä raavin käsiäni,revin hiuksia ja lyön itseäni niin kovaa kuin uskallan.

Joskus koitin hillitä syömistäni laittamalla kuminauhan käteeni.Venytys,irti,kipu.Ei se auttanutkaan.

.

.

Oikeastaan joskus pidän itseäni ihan nättinä ja hoikkana.Niin minulle on sanottukin ja uskonut sen,joskus taas en.

Kerran olin syömättä neljä päivää (taino kahtena aamuna söin aamupala,jotta jaksaisin koulussa),anyway.Kolmannen ja toisen yön välisenä yönä heräsin hirveeseen tunteeseen,se oli sekaisin nälkää,heikotusta ja pahoinvointia.Ajattelin sen olevan ohi menevää,mutta se vain jatkoi.En saanut unta.Lopulta riuhtaisin itseni ylös ja lähdin hoipertelemaan rappusia alas kohti keittiötä.Joka askeleella jalat tuntuivat pettävän.Otin seinistä tukea.Yritin avata jääkaapin ovea vapisivin sormin,mutta ovi tuntui raskaalta.Lopulta sain sen auki ja otin vihanneslokerikosta tomaatin.Rohahdin tuolille ja makasin puoliksi keittiönpöydällä.Otin ensimmäisen puraisun tomaatista,toisen ja kolmannen.Oloni parani ja söin koko tomaatin.Silti en jaksanut kävellä takaisin yläkertaan,vaan jäin alakerran sohvalle nukkumaan.

Se oli ihan kamala tunne!En halua enään ikinä kokea sitä uudelleen!

Mutta pakko myöntää,että rakastin sitä,kun luku vaa´alla pieneni kovaa vauhtia,puoli kiloa päivässä,kerran jopa kilon!   Kevyimmilläni painoin 54.7kg! <3

Pidän nälän tunteesta,siilloin tunnen itseni henkisesti vahvaksi,kun en sorru syömään ja fyysisesti kevyeksi (:.   Tälläkin hetkellä nautin tuosta kyseisestä tunteesta.

.

.

Pitäisi mennä nukkumaan ja pestä naama ja hampaat....

onkohan hammastahnassa kaloreita?